navelfluff

Johanna Westman skrev i ledaren i dagens Husis att det ingalunda räcker med ett år av god vilja om man ska göra historia av fattigdomen.

Amen. Mitt vita band har årtalet 2005 inskriberat och antagligen tar jag av det efter nyår, men det betyder ju inte att man ska sluta bry sej.

Make poverty History-kampanjen gick ju inte ut på att få fyrk av medborgarna, utan att få speciellt de som bestämmer (hej, presidentval på väg) om pengarna att ta en funderare på hur välfärden ska distribueras så att det har en lite mer stående effekt. Sådär som att betala UNDP för några “specialister” som gör utvecklingsarbete i utvecklingsländer…

Joku (silloin) minua kokeneempi vanhempi kertoi minulle joitain vuosia sitten ilmiöstä nimeltä Ti-Ti-Nalle. Selostus meni jotakuinkin niin että se on jotain aivan käsittämätöntä missä joukko lapsia istuu aivan haltioitunttna naisen ympärillä ja hypnoottisesti lausuu “Ti-ti..ti..ti..taa, ti..ti..ti.. nalle” kilkattaen pieniä puukilkattimia. “Ti..ti..ti…”. Ystäväni lausui myös että ohjelma, ja sitä vetävä nainen on aivan sietämätöntä, eikä sitä kestä selvinpäin eikä oikeastaan muutenkan (itse asiassa vastuuntuntevana vanhempana hän tuskin olisi sanonut mitään epätoivohumaltumisesta lapsensa kanssaläsnäollessa, mutta geisti oli sama).

Tuohan ei kuullostanut järin terveeltä ja päätin silloin että minun muksuanihan (niitä oli siihen aikaan vain yksi) ei tuollaiseen okkultismiin alisteta koskaan.

Jokunen viikko sitten kävimme sitten vaimon ja muksujen kanssa Leppävaaran Prismassa (missäs muuallakaan) tankkaamassa tykötarpeita, mikä jo sinänsä olisi kirjoittamisen arvoinen kauhukokemus. Videohyllyn luona, vaimooni iski ostomania ja silmät kiiluen hän kasasi kärryyn liikkuvan kuvan lastenviihdettä, mm tuo kammoksumani Ti-ti Nalle. En tiedä jos kohta neljän kuukauden valvominen oli pehmentänyt arvostelukykyni vai jos ihan tosissaan ajattelin että, no, ei kai se nyt kumminkaan niin pahaa voi olla, mutta Ti-Ti Nalle pääsi sitten viruksen lailla soluttautumaan meidänkin kotiimme.

Luin myöhemmin Nyt-liitteen lausunnon Ti-Ti Nallesta lastenvideojutussa: Tätä ei aikuinen katso.

Illalla laitettiin nauha pyörimään. Ja kyllä. Kauhuni piti sittenkin paikkaansaa. Minulle tuli niin paha olo että minun piti poistua telkkarin edestä ja siivoamaan. Katselin aina välillä siivusilmällä tuota Riitta-nimistä henkilöä joka shamaanimaisin ottein ja kuuden aikuisen kokoisen albiinokarhun voimin hallitsi pienten viattomien lasten mieliä. Se oli kamalaa. Se oli kuin jostain tarinasta missä paha velhotar johdattaa pienet nauravat lapset nauraen johonkin kuvaamattomaan pahaan. Lapset kikattelivat haltiotuneina ja kilkattelivat ilosesti ti-ti-käsittämättömyyksiä kuorossa lausuen, silmät tyhjinä ja huumatun tietämättöminä tästä maailmasta (no, nyt taisi mennä hieman ylilyönniksi, mutta jotain siinä oli etten kokenut sitä minun yhteisöksi).

Mutta Ronja piti siitä.

Minun oli jotenkin vaikea suhtautua siihen kaikkeen. Olemme vaimon kanssa yrittänyt sellaista kasvatusta missä emme turhaan kiellä häneltä mitään (esimerkiksi vain koska se on helpompaa meille vanhemmille) ja päinvastoin yritämme saada häntä keräämään omaa tahtoa ja innostusta asioihin, muttabkun enkelini bambi-silmin katsoi minua ja kysyi jos me voisimme katsoa niitä nalleja niin minusta tuntui kun hän olisi kysynyt minulta että saisikohän lisää huumetta.

Eilen illalla juttelimme lyhyesti vaimon kanssa mitä me tuolla nauhalla tehdään? Heitetäänkö se pois kun ei hän enkä minä pysty istumaan tätä katsomassa lapsen kanssa telkkarin edessä? Yksin Ronja ei TV:tä vielä katso.

En oikeasti tiedä mitä pahaa Ti-Ti Nallessa on. Ulkoisesti kaiken pitäisi olla paikallaan: lastenohjelma, vielä Suomessa tehty, jossa lapset ovat mukana laulamassa, hyppimässä, selvästi nauttimassa ja, mitä erikoisinta, oppimassa rytmiä. Mutta jotenkin se vain kääntyy joksikin ihan kieroutuneeksi.

Vanhemmat: suojelkaa jollei sitten lapsianne niin ainakin itseänne Riitan ja Ti-Ti-Nallen kokemisesta. Tai jos ette usko, voitte lunastaa meisän kasettimme. Heiitäkää vain maililla. Itse asiassa voitte saada sen kunhan tulette hakemaan.

Sony BMG:n levittämä kopiosuojausfiasko ottaa aina vaan absurdimpia käänteitä. Nyt Texasin osavaltio, missä kaikki on isompaa, vaatii Sony BMG:ltä sadan tuhannnen dollarin korvaukset “jokaiselta lain rikkomuksesta”, eli jokaisesta XCP-suojatusta levystä joka Texasin on saastuttanut. Osavaltiossa missä omaisuus on pyhää, on myös kiellettyä käydä asentamassa vakoiluohjelmia ihmisten koneille. No, ajatus on tietenkin hyvä, mutta mittasuhteet ovat näin suomalaisesta näkökulmasta käsittämättömät.

Sony BMG:n XPC-suojattuja levyjä ehdittiin amerikoissa myydä kaksi miljoonaa kappaletta. Oletetaan nyt hupaisasti että Texasissa myytiin näistä joka viideskymmenes. US$ 100′000 * 2 M * 1/50 = aika huolella rahaa — neljä miljardia, eli US$ 4′000′000′000. Sony BMG:n vuositulot tältä vuodelta ovat viiden miljardin luokkaa. Rok.

Mitäköhän näillä rahoilla Texasin valtio on ajatellut tehdä? Jakaa sakkonäpäytyksen jäljiltä jääneet rahat rikoksen uhreille? Eikö? Voiko Texasilaiset XCP-asiakkaat enää vaatia Sonylta rahaa jos kanne todellakin menisi läpi? Onko raha oikeasti tässä keskeinen tekijä, eikö Sony mieluummin voisi lähettää paikalle pienen korjaajavelhon valkoisessa haalarissa (tai edes CD:n muodossa)? No, tämä ei ole Amerikka.

Sony BMG itse tarjoaa kopiosuojatun rootkit-levyn tilalle uuden puhtaan levyn, optiona levyn sisältö mp3-muodossa, ja tarjoaa vielä postimaksutkin (jenkkilään; “ulkomailta” hankitut levyt ovat Sony BMG:n mukaan “harmaatuontia” ja siten jonkun toisen ongelma). Kunhan käyttäjä keksii miten homma toimitetaan. Uusia mp3-tiedostoja XCP-rootkitin tuhoamille Sony ei sentään tarjoa. Eikä korjaus-CD:tä.

Mitä tästä oikeasti seuraa? Texas tuskin saa neljää miljardiaan, ja totta puhuen en tiedä jos ne sellaisia rahoja oikeasti tarvitsevat. EFF on sekin haastanut Sony BMG:n, First4Internetin (joka XCPn teki) sekä Sunncomin joka tekee Mediamax-kopiosuojatuotetta. Toivottavasti ainakin sen että levy-yhtiöt ovat CRM-hysteriassaan vähän realistisempia. Normaalit musiikinkuluttajat tuskin ostavat vähemmän Sonya kuin aikaisemmin; heitä kiinnostaa levyllä soittava artisti, ei levyn merkki. Mielenkiintoisempaa olisikin jos levymerkin artistit lähtisivät joukolla kävelemään, menetettyään uskon työnantajaansa.

Ymmärtäkää kuitenkin että minä en inhoa suuria levymerkkejä enkä toivo niiden menehtyvän kituen. Toivoisin kuitenkin niiltä vähän reilumpaa peliä, niin edustamiensa artistien kuin levyjen kuluttajienkin suuntaan.

Mutta hetkeksi todellisuuteen, tai ainakin vaihtoehtoiseen sellaiseen. Neljä miljardia dollaria. Eiköhän tässä olla menty jo järjettömyyksiin? Maailmassa on (oli muutama vuosi sitten) 68 maata jolla on pienempi bruttokansantuote kuin tämä summa, eli vajaa kolmannes listatuista maista (joita on 232, YK:ssa on jäsenvaltioita 192). USA:n bruttokansantuotteesta se sentään on vain kolmannes promille, ja Texasin bruttokansantuotteesta en mene arvioita heittämään. Toisaalta, sillä rahalla saisi jo jälleenrakennettua Kashmirin; USA:n panos on tästä noin kymmenes, puolisen miljardia. Sony-korvauksella maksettaisiin siis jenkkien uudelleenrakennusrahat kahdeksaan kertaan.

Hitto. Tästäkin tuli ihmisoikeusvaahdontajuttu. Eipä ollut tarkoitus. Loppukevennyksenä mainittakoon että F-Secure arpoo hienoja T-paitoja. Ja XCP:n saa kierrettyä laittamalla oikeaan kohtaan levyn pintaan pienen palan teippiä. Ei taida Lex Karpela sittenkään koskea tämän kopiosuojausen tutkimista.

Sonylle parin viikon kyseenalainen julkisuus parrasvaloissa sai riittää:
firma vetää pois “rootkit-suojatut” levyt kaupoista. Eikä siinä vielä kaikki. Kuluttajat saavat vaihtaa “vialliset” XPC-suojatut levynsä normaaliin, ehjiin, puhtaisiin ja Red book-standardin täyttäviin (toivomme) audio-levyihin myöhemmin ilmoitettavan vaihto-ohjelman kautta. Joo.

Askel parempaan, vaikkei kovin helpoksi Sony BMG sitä tee.

Ja sama englanniksi (Gizmodo)

Hupsista keikkaa. Kuukauden vaihteessa maailmalle levisi uutinen että Sony käyttää ns. rootkit-teknologiaa levyjensä kopiosuojakseen. Sonyn kopiosuojaohjelma, eli ns. DRM-ohjelmisto, asentuu nätisti ja ilman melua Windows-koneeseen siinä samassa kun käyttäjä asentaa koneelleen suojatun levyn soitto-ohjelmiston, ja piilottaa itsensä niin hyvin että normaali käyttäjä ei voi sitä nähdä, saati sitten poistaa. Vähän niinkuin troijalainen haittaohjelma. CD:tä ei voi Windows-koneella soittaa muilla kuin Sonyn ohjelmalla. Lisämausteena ohjelma lähettää pienen ilmoituksen Sonylle joka kerta kun levyä soitetaan. Pienoinen privacy-ongelma siis. Sonyn ohjelma lisää myös muihin käyttäjän tekemiin mp3-kappaleisiin satunnaista melua. Siis rikkoo käyttäjän koneen toiminnallisuutta.

Bzzzzztp. Hienoa. Bzzzttpp.

Ongelma on myös että rootkitin alle voi pesiytyä muita haittaohjelmia — viruksia, matosia, troijalaisia ja ties mitä pöppäsiä — ja kas, näin on myös tapahtunut.

Mutta hei, eihän siinä vielä kaikki. Äskeittäin paukutettu ja joskus vuodenvaihteen jälkeen voimaan astuva Lex Karpela kieltää kopiosuojauksien purkamisen, niiden muuttamista, niihin kajoamista, niistä keskustelemista tai edes niiden tutkimista (reverse-engine tekniikoilla esimerkiksi) joten jos haluat poistaa rootkitin alle piiloutuneen viruksen sinulla on ongelma. Rootkitin erottamista viruksesta voi nimittäin olla vähän kinkkinen homma, kun molemmat tekevät parhaansa piiloutua sinulta. Ja rootkit-kopiosuojausohjelmiston poistaminenhan ei Lex Karpelan mukaan ole sallittua. Olet siis rikollinen. Mutta niin saattaa olla Sonykin.

<giikkiä>
Sonyn DRM-ohjelmistosta on nimittäin löytynyt jalanjälkiä LAME-projektin koodista (ihan hauska kirjoitus linkin takaa, lukekaa toki!). LAME on LGPL-lisensoitu, eli vapaata koodia. Tämä voi joko tarkoittaa että Sony joutuu julkaisemaan osan DRM-koodistaan (kts LAME-lisenssin kolmas kohta), että he eivät olisi saaneet julkaista koko DRM-ohjelmistoaan ylipäätään (tätä voi olla mieltä ihan eettisistäkin syistä mutta se onkin eri asia) tai että heitä ainakin voidaan syyttää varastamisesta. Jos LAME olisi julkaistu GPL-lisenssillä, Sony olisi joutunut julkaisemaan koko DRM-ohjelmistonsa lähdekoodin.
</giikiä>

Sony ottaa homman rauhallisesti. “Kun tavallinen käyttäjä ei edes tiedä mitä rootkitti on, miksi hänen pitäisi huolestua niistä?!“, on Sonyn edustajan lausunto. Hienoa.

Rootkit on ohjelma joka piiloutuu tietokoneellesi ja voi sieltä käsin tehdä koneellesi mitä vain ja sinä et voi käyttäjänä nähdä sitä, etkä tehdä asialle yhtään mitään, mukaanlukien poistaa sitä. Jos yrität soittaa Sonyn DRM-suojattua CD-levyä Windows-tietokoneessasi, “DRM-rootkitti” rikkoo tämän jälkeen tekemäsi mp3-tiedostot, kertoo Sonylle mitä “DRM-levyjä” soitat ja voi toimia virusten piilopaikkana. Eikä Sony näe tässä mitään pahaa. Eiköhän tuo ole jo riittävästi rautalankaa kenelle tahansa, jopa Sonyn edustajalle.

Sellaista.

No, viikonloppu on tulossa. Jätetään loppukevennykseksi kuitenkin hyvä maku suuhun. Ettei menisi koko viikonloppu ihan pilalle.

(Update: nu fungerar bilden)
Jouko sade det ganska bra:

President Tarja Halonen undertecknade Lex Karpela i förmiddag. Lagförslaget var ursprungligen tänkt att undertecknas först nästa vecka, men Jukka Liedes, ordförande för undervisningsministeriets upphovsrättsgrupp, lyckades flytta undertecknandet till idag, eftersom det tagit så länge att färdigställa lagförslaget (då folk haft så mycket att säja om lagen). Det är ett rent sammanträffande, kan man anta, att folkförelsen Masinointi.org hade en adressinsamling ända tills inkommande måndag, och som skulle lämnas åt president Halonen i god tid innan lagförslaget ursprungligen skulle undertecknats…

Folkrörelsen Masinointi.org organiserar en nationell namninsamling för att republikens president ska be om ett utlåtande från Högsta domstolen angående “Lex Karpela”-ändringen till upphovsrättslagen (HE 28/2004) före hon sätter sitt godkännande på lagförslaget.

Nu är jag inte kompetent på juristtermer, så ni får ursäkta (eller ännu hellre, rätta) mej. Lagförslagets §50b är i strid med med vår grundlags §12 samt fördrag och paragrafer från EU och Europeiska rådet angående uttradefriheten och mänskliga rättigheter. Lagförslaget skulle bl.a. förbjuda diskussion om kopieringsskydd på annat än akademisk nivå.

Lagförslaget har i övrigt oxå alldeles vansinniga formuleringar, bl.a. “toisintaa”, som antagligen betyder att spela upp (audio/video) eller visa (fotografier), samt “kappale”, som defineras bland annat som en “instans” av en “teos” (folk med objektprogrammeringsbakgrund lär begripa vad jag talar om). En “kappale” är oxå, om man läser lagens text, det man får då man sätter CD-skivan i spelaren och trycker på play: vibrationer i luften som låter som musik. Och lagen förbjuder tillverkning av “kappalen”. Lagen förbjuder oxå bandning av radio- och teveprogram om inte radio- eller tevebolaget tillåtit att du bandar sändningen. Alltså telefonen i vacker lur och fråga Ylleradion eller Subbaren före du bandar kvällens såpa.

Andra pärlor stakar ut att det är förbjudet att bryta ett tillräckligt kopieringsskydd, som defineras som ett skydd som är… tillräckligt. Dvs, om du kan bräcka kopieringsskyddet, vilket du antagligen inte får göra (men det måste jag kolla på nån annan av de 206 sidorna), är inte skyddet tillräckligt och sålunda är det inte ett giltigt kopieringsskydd. Och så vidare.

Det kom ett spam…

Päivähoitomaksujen korottaminen

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on suunnittelemassa 25% korotusta ylimpään päivähoitomaksuun, jolloin korkein maksu olisi 250 euroa ensimmäiseltä lapselta ja 200 euroa toiselta lapselta. Ottaen huomioon ylimmän maksuluokan varsin alhaisen tulorajan, ehdotus on mielestäni kohtuuton ja vaadin asian käsittelyn välitöntä lopettamista.

Käy kirjoittamassa nimesi osoitteessa:
http://www.eduweb.fi/vastalause/

Olethan ystävällinen, ja lähetä tämä pikimmiten niin monelle, kuin uskot asian kiinnostavan.

Leila Vasama laittaa nimilistan eteenpäin 30.10.2005 sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataiselle.

Kiitos osallistumisestasi!

Leila Vasama

Förslaget är tveeggat. Jag vet att dagisvården här är underbudgeterad och att det skulle sitta bra med lite fler “dagistanter” på jobbet (kudos förresten till Kent som jobbar på Ronjas dagis som enda “manliga dagistant”) samt lite mera flex i budgeten, men å andra sidan tar det emot att betala mer och mer och mer för allting. Så ja, ifall man helt klart finge valuta för den höjda räkningen så ställde jag mej inte kategoriskt på tvären, men min misstanke är att det bara blir mer att betala för samma paket.

I vårt fall så gjorde föräldrarna, på dagispersonalens förslag, kollektivbeslut att betala lite extra direkt till dagisen för extrakurrikulära företag ss. några utflykter (planerade), xylitoltabletter efter maten, dagisfoton på CD. Inte känns det ju helt rätt det heller, men vad gör man inte för grupptrycket och sitt barn.

Jordskalv i Kashmir. Trettio tusen döda, fyra miljoner utan hem och vintern kommer. En bidragande orsak till att så många av husen kollapsat (upp till 70% i de mer utsatta regionerna) är naturligtvis byggtekniken. Se på nyhetsbilderna och inse: väggarna är inte vidare tjocka och saknar ofta armeringsjärn. 7+ i Japan skulle göra illa men inte ragnarök.

UNDP, min tidigare arbetsgivare, koordinerar det “västerländska” och arabiska biståndsarbetet (västerländska inom “citationstecken”; te.x. Australien betraktar sej tillhöra “västerländerna” fast Pakistan ligger väster om Australien). Det trista är att hjälparbetet –igen– startade för trögt. Jag förstår (numera) att biståndsarbete till stor del är politik, men visst känns det trist när biståndsarbetare inte får flyga sina helikoptrar över området eftersom de saknar tillstånd från den Pakistanska administrationen, eller att Finn Rescue Force inte mobiliserats då ingen fick ändan ur vagnen och bad dem komma. Nu är det för sent; FRF skulle inte göra nån nytta på fältet mer.

Om det ska vara något positivt med detta elände är det väl att Indien och Pakistan, gamla fiender över just Kashmirområdet, jobbar tillsammans för att rädda vad som räddas kan.

I Guatemala är det inte mycket bättre. Ovädret Stan har förvandlat byar till massgravar, och även i centralamerika har biståndsarbetarna svårt att nå de nödställda.

Varför? För att infrastrukturen inte håller för naturkatastrofer. Inte någonstanns, men speciellt inte om vägar och broar är av dubiös kvalitet. Ännu en orsak att –på lång sikt– stöda Make Poverty History-kampanjen samt –just nu– bidra till FRK:s katastroffond.