navelfluff

Whee! I have Firefox 1.5 installed! Celebrate celebrate! Except, i don’t really know what for. Sure it’s nice to have a fresh and updated browser but apart from the easy possibility to clear away your private bits from the cache (Simon Garfinkel will be happy) and a MacLike preferences interface, i don’t really know what’s improved.

Maybe Firefox 1.0 was too darn good to start with

Business Software Alliance, tuttavallisemmin BSA, on jälleen sotapolulla. Vuositatinen “Ilmianna piraatti”-kampanja tarjoaa ilminantajalle 10% BSA:n langettamista sakkorahoista (katto 25k€ eli keskivertovuosipalkan verran). BSA voi (kaiketi) langettaa sakkoja piraattiohjelmien käyttäjille tai levittäjille koska yhdistys edustaa merkittävimpiä kaupallisia ohjelmistotaloja.

Tästä tulee mieleen kaksi asiaa: Yksi: ilmianna joku iso firma (josta et erityisesti pidä — ilmianto tuottaa nimittäin niille kovasti duunia). Todennäköistä on että niillä on edes joku softalisenssi vinossa. Ja kaksi: eikö sinunkin yrityksesi olisi jo valmis siirtymään käyttämään vapaata softaa?

The 1^st of December is World AIDS day. One “tempaus” (localese for happening-with-a-deeper-purpose) in London is the
EYESITE.

In short: take a close-up picture of your eyes. Send the shot as a JPEG file to the Eyesite. And it will be used on the insides and the outsides of a bus which will tour around London on the 1^st, with the theme The world is watching. Rather nifty, i say.

Robert Cringely visionerar i sin senaste kolumn om Google-kuben, en möjligast dum terminal som kopplas mellan Internätet (och sålunda, Google-Internätet) och din teve. Eller din telefon. Eller din stereo. Eller ditt tjuvalarmsystem. Eller din husautomation. Eller bara ett tangentbräde, en monitor och en mus.

Och sen blir det spännande!

Sony BMG:n levittämä kopiosuojausfiasko ottaa aina vaan absurdimpia käänteitä. Nyt Texasin osavaltio, missä kaikki on isompaa, vaatii Sony BMG:ltä sadan tuhannnen dollarin korvaukset “jokaiselta lain rikkomuksesta”, eli jokaisesta XCP-suojatusta levystä joka Texasin on saastuttanut. Osavaltiossa missä omaisuus on pyhää, on myös kiellettyä käydä asentamassa vakoiluohjelmia ihmisten koneille. No, ajatus on tietenkin hyvä, mutta mittasuhteet ovat näin suomalaisesta näkökulmasta käsittämättömät.

Sony BMG:n XPC-suojattuja levyjä ehdittiin amerikoissa myydä kaksi miljoonaa kappaletta. Oletetaan nyt hupaisasti että Texasissa myytiin näistä joka viideskymmenes. US$ 100′000 * 2 M * 1/50 = aika huolella rahaa — neljä miljardia, eli US$ 4′000′000′000. Sony BMG:n vuositulot tältä vuodelta ovat viiden miljardin luokkaa. Rok.

Mitäköhän näillä rahoilla Texasin valtio on ajatellut tehdä? Jakaa sakkonäpäytyksen jäljiltä jääneet rahat rikoksen uhreille? Eikö? Voiko Texasilaiset XCP-asiakkaat enää vaatia Sonylta rahaa jos kanne todellakin menisi läpi? Onko raha oikeasti tässä keskeinen tekijä, eikö Sony mieluummin voisi lähettää paikalle pienen korjaajavelhon valkoisessa haalarissa (tai edes CD:n muodossa)? No, tämä ei ole Amerikka.

Sony BMG itse tarjoaa kopiosuojatun rootkit-levyn tilalle uuden puhtaan levyn, optiona levyn sisältö mp3-muodossa, ja tarjoaa vielä postimaksutkin (jenkkilään; “ulkomailta” hankitut levyt ovat Sony BMG:n mukaan “harmaatuontia” ja siten jonkun toisen ongelma). Kunhan käyttäjä keksii miten homma toimitetaan. Uusia mp3-tiedostoja XCP-rootkitin tuhoamille Sony ei sentään tarjoa. Eikä korjaus-CD:tä.

Mitä tästä oikeasti seuraa? Texas tuskin saa neljää miljardiaan, ja totta puhuen en tiedä jos ne sellaisia rahoja oikeasti tarvitsevat. EFF on sekin haastanut Sony BMG:n, First4Internetin (joka XCPn teki) sekä Sunncomin joka tekee Mediamax-kopiosuojatuotetta. Toivottavasti ainakin sen että levy-yhtiöt ovat CRM-hysteriassaan vähän realistisempia. Normaalit musiikinkuluttajat tuskin ostavat vähemmän Sonya kuin aikaisemmin; heitä kiinnostaa levyllä soittava artisti, ei levyn merkki. Mielenkiintoisempaa olisikin jos levymerkin artistit lähtisivät joukolla kävelemään, menetettyään uskon työnantajaansa.

Ymmärtäkää kuitenkin että minä en inhoa suuria levymerkkejä enkä toivo niiden menehtyvän kituen. Toivoisin kuitenkin niiltä vähän reilumpaa peliä, niin edustamiensa artistien kuin levyjen kuluttajienkin suuntaan.

Mutta hetkeksi todellisuuteen, tai ainakin vaihtoehtoiseen sellaiseen. Neljä miljardia dollaria. Eiköhän tässä olla menty jo järjettömyyksiin? Maailmassa on (oli muutama vuosi sitten) 68 maata jolla on pienempi bruttokansantuote kuin tämä summa, eli vajaa kolmannes listatuista maista (joita on 232, YK:ssa on jäsenvaltioita 192). USA:n bruttokansantuotteesta se sentään on vain kolmannes promille, ja Texasin bruttokansantuotteesta en mene arvioita heittämään. Toisaalta, sillä rahalla saisi jo jälleenrakennettua Kashmirin; USA:n panos on tästä noin kymmenes, puolisen miljardia. Sony-korvauksella maksettaisiin siis jenkkien uudelleenrakennusrahat kahdeksaan kertaan.

Hitto. Tästäkin tuli ihmisoikeusvaahdontajuttu. Eipä ollut tarkoitus. Loppukevennyksenä mainittakoon että F-Secure arpoo hienoja T-paitoja. Ja XCP:n saa kierrettyä laittamalla oikeaan kohtaan levyn pintaan pienen palan teippiä. Ei taida Lex Karpela sittenkään koskea tämän kopiosuojausen tutkimista.

Homma vaan paranee. Sony BMG:n XCP-kopiointisuojaohjelmistosta on myös löytynyt koodia joka on peräisin VLC-videontoistosoftasta, ilmoittaa VLC:n tekijä Jon Lech Johansen. VLC-koodista löysi jalanjälkiä suomalaishäkkeri Muzzy, syntymänimeltään Matti Nikki (varoitus: kohdesivun sisältö ei välttämättä aukene ei-giikeille). Muzzy teki löytönsä tutkimalla DRM-koodia, teko joka Lex Karpelan astuttua voimaan tulee olemaan rikollista. Kopiosuojaohjelmistojen tutkimisen lisäksi myös asiasta tiedottaminen tulee olemaan rikollista, ainakin Suomessa. Ajatelkaa sitä.

Muistin virkistykseksi, Muzzyn tutkima XPC on kopiosuojaohjelmisto joka asentuu Microsoft Windowsiin siinä samassa kun koneelle asentuu suojatun levyn soitto-ohjelma. Tähän asti kaikki hyvin. Mutta XCP käyttää eettisesti kyseenalaisia kikkailuja kuten tärvelee käyttäjän tekemiä mp3-tiedostoja, ilmoittelee Sonylle mitä levyjä käyttäjä kuuntelee, ja piiloittaa itsensä Windowsiin käyttäen “rootkit”-tekniikkaa, josta se voi käyttäjän ja käyttöjärjestelmän huomamatta tehdä koneella ihan mitä vain. XCP:ssä on turva-aukkoja joska sallivat seuraansa myös viruksia ja muita pöppäläisiä (ja näin on siis jo käynyt). Eikä käyttäjä ei voi itse poistaa koneeltaan XCP:tä.

Tarkemmin ajatellen, en näe tässä mitään suurempaa eroa Windowsista jossa ei ole XCP:tä…

Mutta takaisin asiaan. VLC eli VideoLan Client on monen alustan liikkuvan kuvan toistosofta ja osa VideoLan-tuoteperhettä. VLC on GPL-lisenssillä jaettua koodia, joten Sony BMG:llä on kaikki oikeus maailmassa käyttää kyseistä koodia. Koodi on julkista. Samoin niillä oli täysi oikeus käyttää LAME:sta nostettua LGPL-lisenssillä julkaustua koodia. GPL ja LGPL takaavat tämän. Mutta tietyin ehdoin. GPL-lisensi nimittäin vaatii sen että tuote joka käyttää GPL-lisensoitua koodia tuolee myös GPL-lisensoitua, julkista koodia.

Pysyäkseen sopimuksissa, Sony BMG voi nyt joutua julkaista koko XCP-suojausohjelmistonsa, tai maksaa LAMEn ja VLC:n tekijöille kivasti massia (käteisenä, ei käytettyinä cd-levyinä, kiitos), elleivät lakimiehet ja oikeusjärjestelmä löydä joitain hyviä (teko)syitä muuhun. Surkuhupaisana esimerkkinä vakoilusoftaa valmistava nimeltä RetroCode on haastamassa vakoilusoftaa detektoivan ohjelman valmistavan Sunbeltin oikeuteen, koska vähän Lex Karpelan tavoin, RetroCode:n SpyMonin käyttäjälisenssissä (”EULA”) sanotaan mm. että Spymonia ei saa käyttää vakoiluohjelmien tutkimisessa (tarkemmin, “anti-spyware research”)

Entä sitten? Mitä jos Sony BMG julkaisisikin XCP:n? XCP vedetään kuitenkin pois markkinoilta — mitä Sony BMG:llä on siinä hävittävää? Kertanolaisu ja katumusharjoitus, sitten homma on hoidettu. Eikä siinäkään vielä kaikki. En ole fundamentalistisesti sitä mieltä että DRM on automaattisesti pahasta (mutta aika läheltä liippaa). Olen esimerkiksi ehdottomasti sitä mieltä että artistin pitää saada kohtuullinen korvaus (”Fair trade” muusikoille) tekemästään työstä, niinkuin olen myös sitä mieltä että muiden osapuolien pitää saada kohtuullinen korvaus levyn tuotannosta koostuneista kuluista. Ei kuitenkaan sillä tavoin miten epätasapainossa tilanne on nyt.

Silti voisin hyvin kannattaa jotain Open source-periaattella tehtyä DRM-systeemiä. Useat aivan kelpo kryptausalgoritmit ovat julkisia, eikä julkisuus tee algoritmejä huonommiksi. Päinvastoin. XCP itse asiassa on kelpo esimerkki siitä mitä tapahtuu kun DRM:ää ruvetaan tekemään suljetuin keinoin.

Soneco on julkaissut kännykän jossa on yksi nappi. Ikään kuin MacKännykkä. Soneco SCC on suunniteltu erityisesti näkövammaisille, ja kuvaavaa onkin että Sonecon tuote-esittelysivulla ei puhelimesta ole kuvaa.

Hoh-hoijaa. Eikö tässä ole jo menty vähän liian pitkälle. Sokea ihminen ei ole idiootti. Sokea, tai näkovammainen ihminen tarvitsee vain kännykän joka on käytettävä myös silloin kuin sitä ei voi katsoa. Tämä tarkoittaa sitä että tietyt kännykän nappulat tuntuvat hieman erilaisilta — tsekatkaa vaikka oman luurinne vitosnappulaa: siinä on nisä. Se tarkoittaa että luurin saa kommentoimaan asioita erilaisilla ääniviesteillä (jopa puheella, jos oikein mennään hienostelemaan), ja että sitä parhaimmillaan voi ohjata puheella.

Ja hei, sellaisia luureja Nokia on tuutannut meille jo viime vuosituhannella. Ääniohjaus on varsin näppärä pyöräillessä tai ajaessa. Paina headsetin nappulaa ja lausu. Puhelimen pitäisi vielä osata äänellä ilmoittaa itsestään (kun se on hukkunut tai) missä moodissa se on. Standardikamaa tänään on se että eri soittajaryhmillä on eri soittoäänet. Tiedä sitten jos uudet nokia osaavat lausua tallenetun “voicemarkin” mukaan kuka myös soittaa.

Ja tässä esiintyykin idean juoni. Laite joka on käytettävä henkilölle jolla on vammaisuuksia on todennäköisesti käytettävä myös sellaiselle jolla vielä on kaikki raajat, aistit ja aivot pelissä. Blogin tai verkkosivun voi kirjoitta niin että lukihäiriöinenkin saa siitä selvää, ja hups, yhtäkkiä teksti on helpommin luettavissa myös muille. Kuulin jostain että nykyään standardin paikan saanut “vipuvesihana” tehtiin alun perin liikuntarajoitteisille. Ja niin edelleen.

Nyt pitää myös Sonecon kunniaksi lisätä että SCC-puhelin on suunnattu myös nille joiden muisti pätkii, sormet liikkuvat kankeasti tai ovat niin nuoria ettei osaa käyttää useampaa namiskaa (kolmevuotias enkelini käyttää sujuvasti CD-soitinta ja osaa vahvistimesta laittaa virrat päälle ja pois). Puhelimeen voi koodata kolme numeroa johon luurilla voi soittaa (tekstiviestillä — SCC:tä ei voi yhdistää esim tietokoneeseen) ja siinä on kolme eriväristä valoa indikoimassa kuka kolmesta esivalituista soittajista on soittamassa luuriin. Luurilla soitetaan niin että painetaan nappi pohjaan, laite rupeaa vilkuttamaan väriledejä yksi kerrallaan ja käyttäjä painaa oikean värin palaessa nappia uudelleen. Prring. Kertokaa minullekin miten sokea näkee missä vaiheessa nappia tulee painaa? Kai siinä on joku plim-plam-plom-äänikaruselli myös?

Tästä on varmasti olemassa tarkempaa tutkimusta mutta eikö nyt kuitenkin olisi helpompaa mikäli luurissa olisi kolme erillistä nappia, yksi per vastaanottaja? Ainakin ihan tavallisten ihmisten kotiautomaatiokäyttöliittymässä todettiin että käyttäjät suosivat “leveää” käyttöliittymää “syvän” sijasta (linkin takaa todetaan monta muutakin asiaa). Onko vilkkuruletti todellakin helpompi käyttöliittymä? Rohkenen epäillä.

Soneco SCC-luurissa on yksi ihan hyvä ominaisuus, nimittäin paikannus. Puhelimeen rekisteröidyllä kyttääjällä on oikeus kysyä puhelimelta missä se on. Kunhan sitä osataan käyttää vastuullisesti… Minä ainakin olen hyvin epäluuloinen kun paikannuksesta on kyse. Hätä ei lue lakia, mutta yhteisymmärryksettä ei käyttäjää sovi kyttäillä. Vastuu on oikeuksien mukainen.

Mutta osaako laite toimia proaktiivisesti? Kun känny yöaikaan lähtee kävelylle (”kauppaan”, suuntana yyteri tai hietaranta), osaako se lähettää hätätekstarin ennaltamääriteltyyn numeroon? Onko mahdollista ohjata luuria etäältä niin että kun muksu on kadonnut metsään tai kaupunkiin niin vanhempi voi soittaa sammutettuun puhelimeen ja sanoa että kaikki on hyvin ja annatko tämän luurin jollekin joka voi auttaa (SCC voi olla pois päältä mutta miten se sammutetaan sillä yhdellä napilla on minulle käyttöoppaan puuttuessa vaikea sanoa. Jos PC:n tapaan painetaan nappia yli viisi sekunttia, mitä tapahtuu kun käyttäkä kaatuu puhelimen päälle ja jää sen päälle makamaan?)

Kiitos: Matkalla

From the Atheistic East (Gizmodo)

Sonylle parin viikon kyseenalainen julkisuus parrasvaloissa sai riittää:
firma vetää pois “rootkit-suojatut” levyt kaupoista. Eikä siinä vielä kaikki. Kuluttajat saavat vaihtaa “vialliset” XPC-suojatut levynsä normaaliin, ehjiin, puhtaisiin ja Red book-standardin täyttäviin (toivomme) audio-levyihin myöhemmin ilmoitettavan vaihto-ohjelman kautta. Joo.

Askel parempaan, vaikkei kovin helpoksi Sony BMG sitä tee.

Ja sama englanniksi (Gizmodo)

Tired? Try polyphasic sleep, which is taking a half an hour nap every four hours or so. It worked for Leonardo da Vinci and this guy is at least giving it a (third) shot.

Considering that Linus is waking me up every three hours or so, maybe this would be implementable for me too… And in any case, it sounds interesting.

Another approach is the 28 hour day. I read somewhere, long ago, that a human would naturally have a day cycle of 25–27 hours. The problem of course is that 26 hours don’t divide very naturally with a week. But six days at 28 hours do.

(via)